Snæfellsnes, Akranes ja revontulet

Vuokrasimme eilen tyttöporukalla auton ja suuntasimme kohti Snæfellsnesin niemimaata. Niemimaalta löytyy paljon kaikkea nähtävää, mm. Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen -kirjasta tutuksi tullut Snæfellsjökull-tulivuori, sekä tietysti muitakin upeita vuoria, merimaisemia sekä Kirkjufellsfossi-vesiputous.

Parkkeerasimme autiotalon pihalle ja juoksimme merenrantaan ihailemaan maisemaa.

Aallot olivat järkyttävän suuria! (oik.)

Kirkko Búðirissa.

Hautausmaa, jolle kuulemma kaikki islantilaiset haluavat tulla haudatuksi.

Siinä se on! Snæfellsjökull!

Itseäni eniten tässä tulivuoressa kiehtoo se, että tulivuoren päällä on jäätikkö. Jotenkin sitä aina yhdistää tulivuoriin laavan ja lämmön, mutta tämänpä edelleen aktiivisen tulivuoren päälle on muodostunut jäätikkö. Kirkkaalla säällä tulivuoren voi myös nähdä Reykjavikista, yli 100 kilometrin päästä.

Aika jäätävä paikka piknikille.

Muutama turisti.

Hassuja kivimuodostelmia ja isot aallot.

Kirkjufellsfossi - expectations...

...reality.

Itse Kirkjufell.

Kirkjufellin ympäristöä.

Kohti auringonlaskua!

 Snæfellsnesin jälkeen ajattelimme vielä käydä kurkkaamassa, miltä lauantai-ilta näyttää Akranes-nimisessä kalastajakaupungissa (tai no, 6000 asukkaan kylässä). Kalan kyllä kaupungissa myös haistoi - vielä kaupungista poistumisen jälkeen haju tuntui leijuvan autossa.

Täällä haisee kala.

Akranesin majakka auringonlaskussa.

Oikea puoli...

...ja vasen puoli.

Humpsis. Sinne se aurinko katosi.

Auringonlaskun ihailun jälkeen kävimme Akranesissa ravintolassa syömässä, ja odottelimme pimeän tuloa. Ravintolassa törmäsin yhteen tuttuun suomalaisvaihtariin - tämä on todellakin pieni maa...

Kun tulimme ulos ravintolasta, näimme jo revontulien tanssivan taivaalla todella kirkkaina - hyppäsimme siis äkkiä autoon ja suuntasimme pois kaupungin valoista, kohti Þingvelliriä. Ajelimme vuorien sekaan keskelle ei mitään ja parkkeerasimme auton muiden revontulijahtaajien autojen viereen. Siihen mennessä revontulet olivat hieman haalistuneet, mutta noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen ne alkoivat taas tanssia koko taivaan pituudelta. Revontulet olivatkin tällä kertaa kirkkaimmat, mitä olen nähnyt. Sitä näkyä olisi voinut ihastella monta tuntia. Sain niistä myös kuvan puhelimellani! :)

Autoreissu oli jälleen kerran täydellinen. Kunpa voisinkin vain ajella ympäri Islantia koko loppukevään!

P.S. Haluan vielä huomauttaa, että kuvissa ilma näyttää aivan täydelliseltä - joka paikassa kuitenkin tuuli aivan järkyttävän kovaa, ja kuvia ottaessa sormet meinasi napsahtaa kylmän takia irti. Täydellinen esimerkki gluggaveðurista!