Pari päivää ennen auringonpimennystä minulta kysyttiin, haluaisinko lähteä katsomaan auringonpimennystä johonkin pilvettömään paikkaan mahdollisimman itään, missä pimennysprosentin pitäisi olla suurin. Suunnitelmissa oli lähteä torstai-iltana, metsästää revontulia, parkkeerata johonkin ja nukkua pari tuntia ja sitten suunnistaa kohti paikkaa, josta voisimme ihailla auringonpimennystä. Halusinko lähteä mukaan? NO TODELLAKIN!!
Olimme torstai-iltana ajelemassa kohti itää, kun yksi seurueestani huusi, että meidän on pakko pysähtyä heti ja mennä katsomaan revontulia. Ne olivatkin aivan järisyttävän uskomattomia. Revontulet tanssivat suoraan yläpuolellamme ainakin kolmena eri värinä, ja tuntui kuin ne olisivat pudonneet suoraan päällemme. Olo oli kuin scifi-elokuvassa, ja odottelimmekin, milloin ne alienit laskeutuvat maan päälle revontulen silmästä. Polvenikin meinasivat pettää alta... ja myöhemmin auton pimeydessä tirautin ilon kyyneleitä. Tuskin koskaan tulen kokemaan mitään vastaavanlaista.
Reissusta tulikin loppujen lopuksi paljon, paljon, PALJON uskomattomampi, kuin osasin
odottaa. Annan kuvien puhua puolestani.
 |
| Revontulia - kuva ei tietenkään kerro paljon mitään. |
 |
| Auringonnousu Vikin yllä. |
 |
Fjaðrárgljúfurin kanjoni, missä ihailimme kaikessa yksinäisyydessämme auringonpimennystä.
|
 |
| Yritin ottaa auringonpimennyksestä kuvaa mylarin läpi. Ei onnistunut. |
 |
| Kanjoni pimennyksen valossa. Ihan kuin iltahämy, mutta paljon maagisempi. |
 |
| Auringonpimennys(kö)? |
 |
| Jökulsárlón - olen jo vakituinen vierailija. |
 |
| Varjoleikkejä. |
 |
| Vesi lentää kaaren läpi Víkin lähellä. |
 |
| Jättimäiset aallot. |
Lopulta reissun kohokohdaksi nousikin revontulet, eikä auringonpimennys. Auringonpimennyksiä kuitenkin tapahtuu säännöllisin väliajoin - sellaisia revontulia taas näkee ehkä kerran elämässään, jos on oikein onnekas.
I'm so happy.
No comments:
Post a Comment