Paluu arkeen! ...tavallaan.

Sunnuntaina kiireinen vaihtarielämä jatkui. Järjestimme meidän talossa brunssin, jolle kutsuimme myös neljä meidän talon ulkopuolista vaihtaria. Brunssilla meillä oli mm. puuroa, viinirypäleitä, banaania, porkkanoita, erilaisia juustoja, hummusta ja leipomosta haettuja sämpylöitä, pullapitkoa sekä kermaleivoksia. Kahvi virtasi ja keskustelu luisti - oikein onnistunut brunssi siis!


Täyttävän ja herkullisen brunssin jälkeen olikin hyvä suunnistaa Reykjavikin kuuluisalle Kolaportið-kirpputorille. Kirpputorilta löytyi kaikkea mahdollista: kuivattua kalaa, hákarlia (käymällä valmistettua haita), DVD:itä, levyjä, islantilaisia villapaitoja, ikivanhoja Nokian puhelimia, karkkia, vaatteita, kenkiä... Itse ihailin lähinnä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä vanhoja kirjoja sekä järkyttävän suurta bändipaitavalikoimaa. 

Bändipaita poikineen.

Isot pinot kirjoja. Tällaisia hyllyjä torilta löytyi useita.

Hetken haisteltuamme kirpputorin kalan sekä mädäntyneen sukan sekaista hajua oli hyvä suunnistaa kohti raikasta meri-ilmaa. Kävimme konserttitalo Harpassa taas hieman lämmittelemässä, mutta ensin räpsimme muutamia kuvia lumisista vuorista.

Pieni lumiukko, jolla oli aika lasittunut katse, sekä lumisia vuoria.

Illalla menimme vielä katsomaan islantilaisen elokuvan nimeltä París Norðursins, tai englanniksi Paris of the North. Oli ihanaa vain istua ja tuijottaa elokuvaa kiireisen päivän jälkeen - etenkin, kun matkalla elokuvateatteriin oli "pienoinen" lumimyrsky. Islannin sää näytti taas karuimman puolensa: tuntui kuin olisi satanut lasia, kun lumihiutaleet iskivät kovalla voimalla naamaan. Itseäni kova tuuli kuitenkin vain nauratti koko matkan.

Maanantaina olikin sitten todella nätti ilma - aurinko paistoi koko päivän ja vuoret suorastaan kukoistivat auringonpaisteessa.

Rohkeimmat lapset uskaltautuivat pelaamaan jalkapalloakin jäätyneellä järvellä - pienet ihmishahmot näkyvät aivan vuoren juurella.

Maanantaina oli myös ensimmäisen luennon vuoro, joka osoittautui melko turhaksi - professori esitteli kurssia jonkin aikaa ja noin 40 minuutin kuluttua kysyi, haluammeko lähteä kotiin. Tietysti! Sama tapahtui myös tänään. Ehkä huomenna saisin vietettyä yliopistolla enemmänkin aikaa kuin 45 minuuttia.Vietän lopun ajan vaikka kahvilla, jos se ei muuten onnistu!

Huomenna illalla on myös ensimmäinen neulontakerhon tapaaminen - onko sallittua olla siitä enemmän innoissaan kuin pubi-illoista!?

P.S. Löysin tämän joulukaupasta! 345 päivää jouluun!!!! :)