Golden Circle + projekti villapaita

Eilen lauantaina heräsimme pirteinä perjantai-illan bileillan jälkeen klo 8.45 ja hyppäsimme vuokra-autoon kohti Þingvellirin kansallispuistoa. Matkalla kansallispuistoon kohtasimme elämäni suurimman lumimyrskyn - näkyvyys oli yhtään liioittelematta noin kaksi metriä, tai jopa vähemmänkin. Takapenkkiläistä kyllä hieman pelotti, eikä vähiten sen takia, että ratissa oli lumimyrskyihin tottumaton saksalainen... Hyvin kuitenkin päästiin läpi tuulen ja tuiskun ja selvittiin vuoriseen maisemaan Leirvogsvatn-järven rannalle ihailemaan auringonnousua.

Auringonnousun ihailun jälkeen matka jatkui kohti Þingvellir-kansallispuistoa, joka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantumiskohdalla. Tämän takia kansallispuistossa oli aivan todella upeita kivimuodostelmia... Sekä tietysti turisteja selfiekeppeineen. Huoh.

Kansallispuistoa - huomaa pieni kirkko vasemmalla.

Ihan kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvista lumen kera!

Hieman lähempi kuva kirkosta, nyt melkein keskellä kuvaa.

Mannerlaattojen erkaantumiskohdalle syntyneitä vuoria.

Lähes kokonaan jäätynyt vesiputous.

Þingvellirin jälkeen suuntasimme kohti Geysiriä, jonka mukaan kaikki muut maailman geysirit ovat nimetty. Itse Geysir on jo lopettanut purkautumisen (huhun mukaan siksi, että turistit heittivät siihen kiviä, mikä tukki sen - kuinka tyhmä ihminen voikaan olla??), mutta vieressä oleva Strokkur purkautuu edelleen noin viiden-kahdeksan minuutin välein. Näimmekin Strokkurin purkautumisen pari kertaa, ja joka kerta jostain ympäriltä kuului ihmisten ihailevia huutoja. Ihan niin kuin olin sen aina mielessäni kuvitellutkin!

Strokkurin purkaus.

Strokkur kauempaa.

Strokkurin ja muutaman pulputtavan kuuman lähteen ihailun jälkeen suuntasimme kohti yhtä Euroopan suurinta vesiputousta, Gullfossia. Veden solinan kuuli jo kaukaa parkkipaikalta, ja vesiputouksen lähellä oli vaikea edes kuulla puhetta. Suurin osa vesiputouksesta oli jopa jäässä, eikä sillä tuntunut olevan minkäänlaista vaikutusta! Vesiputouksessa olevaa voimaa on vaikea edes kuvitella. Sen kuitenkin tiedän, etten haluaisi pudota sinne. Edes kesällä.
Puhelimestani ikävä kyllä loppui akku juuri ennen Gullfossille saapumistamme, joten minulla ei ole siitä yhtään kuvia :(

Matkalla kohti Gullfossia.

Gullfossilla näimme myös auringonlaskun alun, ja matkalla Reykjavikiin ajoimmekin kohti auringonlaskua. Juuri ennen Reykjavikiin saapumista parkkeerasimme automme syrjäiselle tielle (ja melkein jäimme lumipenkkaan jumiin - iik!) ja ihailimme tähtiä. Se tuntui aivan uskomattomalta: ympärillämme ei ollut mitään muuta kuin lunta sekä muutamia vuoria ja taivaskin oli täysin kirkas. Revontulia emme kuitenkaan nähneet - vielä...

Ajelimme kotiin, kävimme pizzalla ja lähdimme noin klo 22 uudelleen revontulijahtiin Grotta-nimiselle majakalle. Emme olleet kävelleet merilevän sekä simpukoiden seassa kauaakaan, kun näimme vihreän viivan taivaalla. Pikkuhiljaa viiva vahvistui ja vahvistui ja revontulet alkoivat tanssia koko taivaan pituudelta! Täydellinen lopetus jo valmiiksi täydelliselle päivälle. :)

Loppuun vielä lyhyt päivitys muista viikon tapahtumista:
Päätin keskiviikkoisen neulomiskerhon tapaamisen jälkeen neuloa itselleni islantilaisen villapaidan! Helman kuvio on nyt jo valmis, ja seuraavaksi pitäisi saada neulottua paidan keskiosa. Hyvältä näyttää tähän mennessä! :)

 

Ei muuten tullut lankojen hinnaksi kovin paljon - paitaan tarvitsemani 10 kerää maksoivat alle 20 euroa. Valmiita villapaitoja taas myydään reilusti yli sadalla eurolla - pitäisiköhän ruveta neulomaan enemmänkin ja pistää pieni bisnes pystyyn!

Muuten viikko onkin aika pitkälti kulunut kouluhommia tehdessä, lähinnä kirjoja lukiessa. Saa nähdä, miten aika riittää neulomiseen kaiken muun ohella!